The Bad Tenant - Hankala vuokralainen
”Tämä on seikkailu, joka on vasta aluillaan ja se jatkuu ikuisesti, ikuisesti, loputtomasti, loppuun saakka. Ei mitään hätää!”
The Bad Tenant – Hankala vuokralainen on esitystaiteilija Tiia Rantalan poliittisesti terävä ja intiimi nykyteatterisoolo ja autoetnografinen esitystutkimus. Teos käsittelee vakavan, kehon metabolisia voimavaroja rajoittavan ME/CFS-sairauden (myalginen enkefalomyeliitti) ja long covidin todellisuutta. Se porautuu kaasuvalotukseen (gaslighting) ja kokemuksen mitätöintiin lääketieteen, lähisuhteiden ja yhteiskunnan tasoilla.
Teos kytkee nykypäivän potilaskokemuksen historialliseen jatkumoon käyttäen Harold Pinterin, Gustave Flaubertin ja Charlotte Perkins Gilmanin teoksia kriittisinä prismoina. Se purkaa naisten sairauksien psykologisoinnin ja hysterisoinnin perinnettä asettaen vastakkain biolääketieteellisen tosiasian ja järjestelmän harjoittaman vähättelyn.
Esitys yhdistelee esseististä kerrontaa, tanssia, draamaa, rituaaliteatteria ja elokuvan elementtejä. Taiteellisena ja näyttelijäntyöllisenä koelaboratoriona teos kysyy: mikä on se pienin energia tai voimanponnistus, joka näyttelijäntyössä riittää? Miten voin tehdä esitystaidetta, kun taju voi mennä jo pelkästään nopeasta pään kääntämisestä? Esitys hylkää suorituskeskeisyyden; liike rakentuu hitaudelle ja rituaalisuudelle. Videoprojisoinnit, kerroksellinen äänimaisema sekä tekoälysovellukset toimivat esiintyjän kognitiivisina ja fyysisinä proteeseina, ottaen vastuun dynaamisesta ilmaisusta silloin, kun kehon on oltava levossa.
Vuonna 2019 sairastetun rajun flunssan seurauksena puhjennut ME/CFS-sairaus muutti Tiia Rantalan suhteen kehoon, työhön ja toimintakykyyn peruuttamattomasti. Sooloteos kumpuaa tästä todellisuudesta, mutta kasvaa laajemmaksi, yleisinhimilliseksi puheenvuoroksi autonomiasta, sairaudesta ja yhteiskunnan sokeista pisteistä.
Teos nostaa esille tabuaiheita, kuten sairastavien alisteisen aseman, potilasturvallisuuden laiminlyönnin ja ruumiillisen kokemuksen vähättelyn. Se ei kuitenkaan jää passiiviseen uhrirooliin, vaan osoittaa miten taide ja oman jakamattoman totuuden lausuminen luovat vastarinnan ja selviytymisen tilan. Esitys antaa äänen sängyn pohjalle kadonneille ja piirtää kuvan ihmisestä, joka ei halua luopua arvokkuudestaan.
Esityshankkeen tuloksena tuotetaan uutta tietoa ja menetelmiä siitä, miten kehollisen rajoittuneisuuden kautta syntyy armollisuuteen ja pehmeyteen perustuva hermostoystävällinen näyttelijäntyön, ohjaamisen ja opettamisen tapa, palvellen tulevaisuudessa vapaan sivistystyön ja esittävien taiteiden kenttää.
Ensi-ilta syksyllä 2027 – Hyvinkäällä
